26. lokakuuta 2014

Lasipurkit keittiössä


Meillä on keittiössä suurin osa säilytystilasta avohyllyinä. Kuivatuotteet ovat hyllyillä siististi vanhoissa lasipurkeissa ja niistä näkee myös hyvin mitä tarvitsee ostaa lisää kaupassa käydessä.

Olen hiljalleen alkanut luopumaan peltikantisista purkeista ja siirtynyt kokonaan lasisiin. Näissä lasipurkeissa näen yhtä aikaa jotain todella perinteistä ja modernia. Voisivat hyvin olla edelleen Iittalan mallistossa! Kuvassa olevia purkkeja löytyy niin Iittalan, Kumelan kuin Viialankin merkeillä. Ollut ilmeisesti joku yleinen malli? Vai onkohan näissä mahdollisesti ollut valmiiksi sisällä jotain?




Nämä pienemmät purkit tarttuivat matkaan Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta. Yksityinen myyjä oli saanut näitä purkkeja valtavan määrän. Ennen tapahtuman loppua olin ehtinyt ostaa jo laatikollisen purkkeja kotiin vietäväksi. Näihin pienempiin en ole aiemmin törmännyt. Mikäköhän mahtaa olla isoin valmistettu koko? Kaipaisin näitä nimittäin myös isossa koossa valtavien Ilves-tölkkien tilalle. Saa siis tarjota jos löytyy ylimääräisenä nurkista!

24. lokakuuta 2014

Ensimmäiset pakkaset



Tässä pohjavillattoman Vilgotin tunnelmia ensimmäisiltä pakkaspäiviltä! Peiton alla on viihdytty hyvin ja ulos menoa pakoiltu viimeiseen asti sängyn alla. Viimein ulos päästyä aamupissa suoritetaan terassin ensimmäiseen kukkaruukkuun.. Tätä on arki tämän italiaanon kanssa kunnes tulee taas kesä.

Vinkki viikonlopulle! Huomenna 25.10 on Kulloossa Butiken på Landet -liikkeessä Barbour -päivä. Barbourin edustajalta on mahdollista kysyä vinkkejä takin vahaukseen. Uuden öljykangastakin ostajat saavat takin mukana kaulahuivin!

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!


20. lokakuuta 2014

Syksyä sisustuksessa





Kävimme viime viikolla aamukävelyllä Domargårdin metsässä. Sattui niin upean aurinkoinen aamu, että oli pakko laittaa kumisaappaat jalkaan ja siirtää työjuttuja muutamalla tunnilla eteenpäin. Instagramia seuraavat varmaan huomasivatkin sammalta ja oksia pursuavan korin, joka palasi mukanamme metsältä. Ensimmäisenä syksynä Domargårdilla jätin tämän puuhan niin myöhäiseksi, että sain kaivaa näitä juttuja lumen alta esille. Hiljalleen olen oppinut muistamaan nämä jutut ajoissa – kuten ikkunoiden paperoinnin.

Syksyistä viikon alkua kaikille!


15. lokakuuta 2014

Öljykangastakin vahaus


Vahaukseen tarvitset:

Barbourin Wax Thornproof Dressing

Nukkaamattomia rättejä

Hiustenkuivaajan


1. Puhdista takki

Pese öljykankaan sisä- ja ulkopinta kostealla sienellä kevyesti pyyhkien. Veden tulee olla kylmää eikä pintaan saa käyttää mitään puhdistusainetta. Ei edes saippuaa. Anna takin kuivua rauhassa ennen vahausta. Öljykangastakkia ei missään tapauksessa saa laittaa pesukoneeseen tai takki on entinen! Vaikeiden tahrojen tai muun poikkeavan tilanteen kanssa kannattaa ottaa yhteyttä Barbourin asiakaspalveluun. Lähin jälleenmyyjä osaa myös varmasti auttaa.



2. Lämmitä vaha

Vahapurkki laitetaan vesihauteeseen ja lämmitetään juoksevaksi. Lämmin vesihaude pitää vahan pidempään juoksevana eikä vahausta tarvitse lähteä tekemään ulos. Veden voi kiehauttaa uudelleen, kun vaha alkaa kovettumaan.


3. Vahaus

Levitä takki tasaiselle alustalle. Itse käytin silityslautaa, jonka suojasin vanhalla pyyhkeellä. Lämmitä vahattavaa kohtaa hiustenkuivaajalla ennen vahan levittämistä. Vaha ilmeytyy ja levittyy tasaisemmin lämpimään kankaaseen.


Levitin vahaa pienen alueen kerrallaan. Näiden kevyempien öljykangastakkien kanssa kannattaa olla varovainen, että vaha tule läpi vuorikankaasta. Lämmitin pintaa vahauksen jälkeen hiustenkuivaajalla, jolloin pinta tasottuu vielä lisää. Monessa ohjeessa mainitaan myös kuumailmapuhallin, jota en kyllä voi suositella käyttämään. Vaikka itse osaan kyseistä laitetta käyttää ihan työn puolesta, en sitä tähän puuhaan käyttäisi. Kuumailmapuhaltimella on iso riski polttaa takin pinta pilalle.




Yllä olevassa kuvassa puolet takista vahattuna. Tässä vaiheessa tajusin vasta miten hurjaan kuntoon takki on päässyt. Vähän aikasemmin olisin voinut tehdä uudelleen vahauksen, kun takki on ollut aika kovassa käytössä. Suositukset uudelleen vahauksista vaihtelevat käytön mukaan yhdestä kolmeen vuoteen.



Vielä muutama vinkki vahaukseen:

Muista puhdistaa pinta, jotta vaha tarttuu paremmin ja levittyy tasaisesti.

Levitä vaha sienellä tai kankaalla, josta ei irtoa nukkaa. Itselläni toimi täydellisesti Chifonet -liina!

Varo vuorikangasta ja kauluksia vahatessa.

Vahaa öljykangastakki käytön mukaan 1-3 vuoden välein.



14. lokakuuta 2014

Öljykangastakki


Ostin kolmisen vuotta sitten ensimmäisen öljykangastakkini, joka on siitä asti ollut se ykköstakki. Kyseessä on Barbourin kevyin malli eli lightweight. Pinta on perinteiseen vahapintaan huomattavasti pehmeämpi ja kuten nimikin sanoo myös huomattavasti kevyempi. Takki on tarkoitettu kesäkäyttöön, mutta itse olen hyvin sillä pärjännyt suojasäällä myös talvella.

Ostin takin alle Butiken på Landetista irrallisen vuoren, joka lisää lämpöä aivan valtavasti. Vuori on käytännössä siis tikattu liivi, jota voi pitää myös ilman takkia. Aluksi epäilin liivin tekevän takin alla todella topatun olo, mutta liivi on ollut lähes huomaamaton. Tästä löytyy myös hihallinen versio!

 kuva kuva

Edellisen postauksen lopussa kerroin päätöksestäni vahata nykyisen öljykangastakkini itse. Vahaukseen lähettäminen olisi kestänyt liian kauan ja Kapteenskan myyjä ei suositellu lightweightien vahauttamista heidän vahaajallaan. Pakko oli siis itse tarttua vahapurkkiin! Olin jo henkisesti varautunut uuden takin hankintaan, jos homma olisi mennyt ihan metsään. Vahaus osoittautui kuitenkin todella yksinkertaiseksi ja mukavaksi puuhaksi! Tästä tulossa myöhemmin lisää omassa postauksessaan..

kuva

Vaikka vahaus meni paremmin kuin osasin toivoa, on ostoslistalla silti uusi takki. Haluaisin myös paksumman öljykangastakin kylmemmille keleille ja muutenkin vaihtelua. Olen pitkään arponut värien kanssa – lähinnä barkin ja sagen välillä. Päädyin lopulta bark -väriin, koska se on selkeästi erilainen kuin vanha takkini. Uskon myös, että tämä väri tulee patinoitumaan käytössä upeasti. Barbourin Beadnell -takki on yksi klassikoista ja varmasti eniten myydyimpiä edelleen. Joitakin yksityiskohtia lukuunottamatta tämä malli on lähes identtinen vanhan takkini kanssa. Erittäin hyväksi malliksi siis todettu!
 

11. lokakuuta 2014

Miten päädyimme tänne?


Sain hauskan haasteen Omppula -blogin Suvilta. Viimeisimmän Tuuma -lehden artikkelista inspiroituneena Suvi heitti hasteen vanhan talon omistajille. Kuinka päädyimme tänne?

Laitan itse haasteen eteenpäin Vihreän Kamarin Tuoville ja Villelle sekä Pätsiniemeen Niinalle.


Miten me siis päädyimme Domargårdille? Tapasin avomieheni hänen aloitellessaan Villa Olivian restaurointia Porvoon Veckjärven rannalla sijisevalla Domargårdin kartanolla. Tämän restauroijan kanssa seurustelun aloittaminen sotki miehen monta suunnitelmaa talon kanssa ja pelasti talon muun muassa olohuoneen välikaton purkamiselta.

Olen itse Porvoosta kotoisin ja mies taas Helsinkiläinen. Muutin kolmisen vuotta sitten takaisin Porvooseen ensisijaisena suunnitelmana perustaa oma yritys. Yrityksen perustaminen kuitenkin siirtyi vuodella eteenpäin ja päädyin ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi töihin Porvoon edesmenneeseen Anton&Anton -lähiruokakauppaan. Tämä oli todellinen sattuma, kun ottaa huomioon koulutukseni, työhistoriani sekä ruotsinkielentaitoni. Kaupassa tapasin myös ensimmäistä kertaa avomieheni, joka asioi usein liikkeessä. Anton & Antonin sulkiessa Porvoon liikkeen iski kummallekin kiire pyytää toista ulos – mies ehti ensin. Lopun osaatte varmaan kertomatta arvatakin.



Itse en ole siis ollut päättämässä tänne muuttamisesta – muuten kuin omalta osaltani. Miehen matka Domargårdille alkoi palavasta halusta muuttaa maalle. Viimein paikka maalta löytyi sukuun kuuluvan Domargårdin taloista. Lisää paikan historiasta voit lukea täältä.


Pakko tunnustaa, että välillä kaipaan takaisin kaupunkiin siellä asumisen helppouden takia. Täällä ei ole myöskään mukava viettää yksinäisiä talvi-iltoja mielikuvituskummitusten kanssa, kun mies on matkalla. Hienointa täällä on ollut oppia nauttimaan tästä hiljaisuudesta ja elää arkea näin ainutlaatuisessa paikassa. Ja tietenkin on ilo nähdä miten koirat rakastavat tätä paikkaa ja vapaana olemista.

Kiitos vielä Suville haasteesta ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Päätin muuten tänä viikonloppuna vahata itse oman öljykangastakkini. Saa nähdä menenkö itkua pidätelle ostamaan ensi viikolla uuden..
 

3. lokakuuta 2014

Talven odottelua vanhassa talossa



Polttopuita, polttopuita ja lisää polttopuita. Puupino on alkanut hupenemaan vauhdilla ilmojen kylmettyä. Eteistä ja kylppäriä lukuun ottamatta Villa Olivian jokaisesta huoneesta löytyy uuni, jota lämmitetään säännöllisesti läpi talven. Teemme suurimman osan polttopuista itse omasta metsästä. Osa puusta joudutaan ostamaan muualta, koska kulutus on niin valtava. Uunit ovat ihanan tunnelmallinen tapa lämmittää – ainoa miinus on puiden mukana sisälle kulkeutuvat roskat. Onneksi saunaan valikoitui remontin viime metreillä sähkökiuas, että edes yksi huone jää ilman polttopuista tulevaa roskaa.
  
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!


© Local Artisan. Design by Fearne.