17. tammikuuta 2019

Värien sekoittaminen



Värien sekoittamisesta tuli loppuvuodesta useampia kysymyksiä, joten tässä niitä nyt tulee! Värien sekoittaminen pigmenteistä on erityisen hyvä idea jos haluat pienen määrän maalia, uniikin sävyn tai tehdä homman oikeasti alusta loppuun itse. Näin myös tiedät, mitä maalisi todella sisältää!

Maalien markkinoinnissa – erityisesti öljy-ja kalkkimaalit – mennään usein voimakkaalla perinteisen maalin mielikuvalla kun totuus voi olla kaikkea muuta. Perinteisenä öljymaalina myyty purkki saattaa  sisältää pienen määrän perinteisiä aineita ja paljon muuta. Itse öljymaaleja tehdessä kannattaa huomioida öljyn laatu. Laadukas öljy on hyvin puhdistettua, kuivuu nopeasti eikä vaikuta värin sävyyn. Itse käytän pääasiassa Ottossonin vernissaa. Tällä hetkellä kokeilussa myös Kymin Palokärjen oma pellavaöljy, josta voin kertoa tarkemmin enemmän käytettyäni.

Kauniin sävyn A B C

On helppo heilahtaa murretusta sävystä likaiseen ja tunkkaiseen sävyyn. Kuten monessa muussakin asiassa myös tässä vähemmän on enemmän. Kolmea eri pigmenttiä enempää en lähtisi sekoittamaan. Teen itse usein kahdella pigmentillä itse värin ja lopuksi patinoin pinnan lopullisen sävyn. Näin lopputulos on luonnollinen ja väri säilyy raikkaana.

Pigmenttien käyttäminen on oikeasti tosi helppoa vaikka moni tätä vierastaa. Käytännössä ostat maalin kaupasta "osissa". Pigmentit eli värijauheet säilyvät ikuisesti toisin kuin valmiit maalit, jotka avattuna jämähtävät maalista riippuen viimeistään vuoden sisällä purkkiin – oli purkki miten hyvin suljettu.

Pigmenttejä käyttäessä tee väreistä ensin paksumpi tahna pieneen määrään sideainetta (esim öljymaalissa öljyyn). Väri on hyvä hiertää kunnolla – tämä tehdään oikeaoppisesti kivellä, mutta onnistuu pienessä määrässä myös purkissa sekoittaen.

Myös valmista maalia pystyy sävyttämään pigmeteillä vielä kotona. Jos kyseessä on vesiohenteinen maali sekoita pigmentti ensin pieneen määrään vettä ja vasta sitten maaliin. Näin maaliin ei jää epätasaisuuksia. Väri sekoitetaan aina siis ensin pieneen määrään maalin sideainetta – vesiohenteisessa maalissa sideaineena on siis vesi.



Kokeile rohkeasti.

Jos sekoitettava sävy on tulossa lakkapinnan alle, kannattaa myös koepala lakata. Väri syvenee lakattaessa ja nostaa myös puun omaa sävyä mukana. Myös lakan kiiltoaste saattaa vaikuttaa sävyyn. Muista myös antaa koepalojen kuivua rauhassa. Jos aivan hirmuinen hoppu on, voi koemaalausta kuivattaa varovasti vaikka puhaltimella.

Patinointia ja sävyn taittamista tehdään vastaväreillä. Erittäin kaunis sävy muun muassa valkoiselle, ruskean erisävyille sekä punertaville pinnoille on vihreä umbra. Musta kannattaa unohtaa patinointivärinä kokonaan, koska lopputulos on aina liian kova ja likainen – tekemällä tehdyn näköinen.

Vinkki! Vihreällä umbralla ja valkoisella saadaan yhdessä myös todella kaunis harmaa (niin kutsuttu kustavilainenharmaa). Tämä kannattaa kokeilla!


Anna värin elää.

Hirmuisen usein varsinkin kuultavien pintojen kanssa halutaan mahdottomuuksia. Halutaan, että puu kuultaa pinnan alta kauniisti, mutta samalla halutaan piilottaa puun ominaisuudet. Kauniista punertavasta tiikistä ei kannata edes yrittää tehdä kuultavan harmaata (kyllä, tätäkin on kysytty). Toki kaikkeen on olemassa tekijöillä omia niksejä, mutta kauneimman lopputuloksen saa kun ymmärtää materiaalia. Jos jokin sävy ei millään ilmeellä omaan kotiin mahdu, kannattaa sille antaa mahdollisuus löytää oikea koti ja hankkia tilalle jotain itselleen sopivampaa.

Alla lista pigmenttejä myyvistä jälleemyyjistä, jotka toimittavat myös postitse. Isommat maalikaupat tarjoavat harvemmin kuin muutaman sävyn ja nämäkin yleensä punamultamaalin keittoon.

Kyminpalokärki

Rakennusapteekki

Domus Classica

Listaan teille erikseen omaan postaukseensa myös reseptit muutamalla perinteisemmälle maalille!

1. tammikuuta 2019

Vastuullinen vuosi


Olen pidemmän aikaa pohtinut omaa kulutustani ja tavaroita, joita kerään ympärilläni. Syksyn ja alkutalven aikana vietetyt sisustustapahtumat, black friday ja tietenkin joulu ovat näillä ajatuksilla näyttäneet myös hieman erilaisilta. Tietoinen karsiminen osittain myös pakon edessä on pistänyt miettimään, mitä sitä todella tarvitsee ja mitä vain haluaa – ja ennen kaikkea, mistä se halu tavaraan kumpuaa. Mielenkiintoista on se, että luopuminen on tehnyt hyvää.

Jos säilytystilaa ei ole riittävästi, onko vastaus lisää säilytystilaa vai vähemmän tavaraa?

Talossani täysin identtistä yksiötä uudelle asukkaalle esitellyt huoltomies kertoi tämän henkilön harmitelleen kiinteän säilytystilan puutetta. Myös huoltomies oli sitä mieltä, että tilaa tavaralle on liian vähän. Omassa – aivan samalaisessa – asunnossani on kiinteä komero siivoustarvikkeille, vieressä vaatekaappi, kylppärin puolella toinen samankokoinen kaappi sekä keittiössä peruskaappitilan lisäksi vielä yksi iso kaappi. Näiden lisäksi omassa asunnossani on vain yksi säilytykseen tarkoitettu huonekalu – kuvissa näkyvä klaffilipasto. Noin yksi kolmasosa tästä kaikesta kaappitilastani on tyhjänä. Huolimatta siitä, että säilytän kotona myös työhön liittyviä papereita ja osan ompelutarvikkeista.


Mistä olen sitten oikeasti luopunut?

Toki edelleenkin ilahdun uudesta tavarasta, mutta vielä enemmän siitä tunteesta kun kaupassa tajuaa ettei oikeasti tarvitse mitään. Olen luopunut isosta määrästä vaatteita. Tämän jälkeen on ollut muuten hauska huomata, että "minulla ei ole mitään päällepantavaa" -ongelmaa ei ole enää esiintynyt.

Olen vuoden aikana luopunut hiusteni värjäämisestä sekä hiusten muotoilutuotteista – lämpösuojia lukuunottamatta, koska kuivaan aina hiukset lämmöllä. Purkit ja purnukat ovat muutenkin vähentyneet kylpyhuoneen kaapissa ja sinne jääneet muuttuneet sisällöltään isoksi osaksi luonnontuotteiksi.

Mitä olen sitten vuonna 2018 ostanut?

Olen panostanut vuoden aikana vielä enemmän omaan hyvinvointiini. Käyn useammin hierojalla ja hoidoissa – samalla tukien myös paikallisia yrittäjiä. Otin Vilgotille passin, jotta voimme matkustaa enemmän yhdessä. Sain myös joululahjaksi toivomani Museokortin ja kuuntelen töissä kirjoja. Kuluttaminen ei siis suoranaisesti ole vähentynyt, mutta se ei kohdistu tavaraan.

Ihan ilman tavaraa ei kuitenkaan olla selvitty. Vaatteita olen ostanut lähinnä sen takia, että olen kasvanut vuoden aikana yhden vaatekoon. Vilgot on myös saanut uudet talvivaatteet – edelliset ovat kestäneet jo yli viisi vuotta. Vuoden lopulla kerkesin tilaamaan vielä uudet silmälasit – nämä valitettavasti erittäin tarpeeseen.

Vuoden ekoteko ja epäekologisin hankinta?

Vuoden ekoteko omassa kodissani on varmasti niinkin pieni asia kuin metallipillit. Olen pillien suurkuluttuja, joten tämä on tuntunut todella hyvältä ratkaisulta! Neljä metallipilliä ja pieni villainen pulloharja ovat toimineet paremmin kuin osasin odottaa.

Epäekologisin hankintani on varmasti ollut valitettavan pakollinen diesel-auto. Tämä ei ole niinkään pistänyt sydämessäni – varmaan juuri tuon todellisen tarpeen takia. Ensimmäisenä tätä pohtiessa mieleen tuli ennen joulua verstaan ostettu muovinen havukranssi valoilla. Tämä oli ainoa ostamani "jouluasia", joka toivottavasti ilahduttaa asiakkaitani sekä itseäni verstaan ovelle vielä monta joulua. Muoviseen päädyin puhtaasta laiskuudesta ja havuallergiasta (tämä ei tosin paljon siinä oven ulkopuolella olisi haitannut).



Kohtaan omassa työssäni erilaisten kalusteiden laadun, suunnittelun ja toteutuksen arvokkuuden. Myös uudempien kalusteiden kohdalla. Otan mielelläni vastaan uudempiakin korjaustöitä ja pintakäsittelyjä, koska arvostan jo olemassa olevan tavaran käyttöiän jatkamista. Hyvin valitut materiaalit ja loppuun asti ajateltu kaluste kestää käyttöä, aikaa ja on korjattavissa. Monet modernit materiaalit ja ratkaisut ovat kuitenkin valitettavan kertakäyttöisiä ja kalliita (jopa mahdottomia) korjattavaksi. Tämä tulee usein yllätyksenä myös kalusteen ostajalle. Koska tarjontaa on enemmän kuin liikaa on myös kuluttajalla haastava vastuu omille valinnoilleen.

Somessa on kohistu viimeisen vuoden aikana kauneus- ja muotivaikuttajien vastuusta esimerkkinä erityisesti nuorten ulkonäköön ja minäkuvaan. Mikä on sisutus- ja lifestyle puolen vastuu? Edustamme samoja asioita eri kategoriassa. Kannustamme enemmän tai vähemmän tietoisesti kuluttamaan – valitettavan usein tavaraan alkuperää, laatua ja tarpeellisuutta ajattelematta. Kotien sisustukset vaihtuvat sesonkien mukana ja vaikka kuinka vannomme laadukkaiden ja säästämistä vaativien designaarteiden perään tarvitsemme kuitenkin koko ajan uutta tavalla tai toisella. Kaunis ja oikein sisustettu koti toimii somessa samoin kuin täydellinen meikki tai treenattu kroppa – vain yksi tarkkaan harkittu kuvakulma ja hetki todellisuutta näkyy kuvassa. Olen itse kokenut suunnattoman huonoa omaatuntoa, kun lukija kommentoi kotini ja elämäni olevan niin kaunista sekä harmonista. Samaan aikaan somen ulkopuolella elin raskasta elämänvaihetta – kaikki oli siis kaikkea muuta kun harmonista ja hyvin.

Olen alkanut kiinnittämään huomiota erityisesti instagramin puolella sisustusta ja arkeaan jakavien ihmisten perusteluihin uuden hankinnan osuessa eteen. Kuluttava ihminen haluaa perustella hankintaa – usein eniten itselleen. Välillä kiva uusi asia kotona tai vaatekaapissa on ihan kohdallaan ja kohottaa mielialaa. Ilman todellista tarvetta tavaralla yritetään kuitenkin aina täyttää jonkin muun asian paikkaa, jota tavaralla ei ole mahdollista paikata. Tästä tulee myös helposti itseään toistava tapa, joka ei johda muuhun kuin liian vähäiseen säilytystilaan.

Ihanaa alkanutta vuotta 2019 ja kestävää kulutusta!

22. marraskuuta 2018

Koiran joulu löytyy Korjaamolta


Ensi viikonloppuna vietetään Korjaamolla joulumarkkinoita molempina päivinä klo 11-17. Olen itse mukana menossa Ludwig & Vilgot tuotteiden kanssa. Mukana on iso erä keraamisia koirankuppeja – isommalle sekä pienemmälle kuonolle. Kupeista löytyy myös ihana useammasta savesta sekoitettu, joka muistuttaa marmorikuviota. Näitä on ihana toteuttaa, kun jokainen kuppi on omanlaisensa.

Koiralle, tai koiraihmiselle, löytyy myös oma joulukoriste. Koriste on lasittamatonta poltettua savea ja ripustusta varten on käsin kehrätty lanka. Leluista löytyy viime vuodesta tuttuja flanellileluja ja muutama uusi. Olen tehnyt pienen erän rapisevia "kuusia", joiden jalkana toimii artekin vanha satulavyö. Ihana saada näille vyön pätkille käyttöä, kun näitä saa aika usein leikata uusien tieltä!



Vielä pieni ilouutinen koiran vuodetta kaipaavalle. Tein pienen materiaalilöydön omasta varastosta ja Korjaamolle lähtee mukaan kaksi pientä pellavavuodetta! Näitä on kyselty paljon enkä valitettavasti ole saanut materiaalia lisää. Näitä siis tosiaan vain kaksi eli kannattaa olla nopea jos tätä vuodetta on kaivannut.

Toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa Korjaamolla viikonloppuna! Tänä vuonna matkassa vihdoin mukana maksupääte. Lisää tapahtumasta ja listan paikalla olevista yli kuudestakymmenestä myyjästä löydät tästä.

Korjaamon Joulumarkkinat 24.-25.11 klo 11-17
Töölönkatu 51, Helsinki


13. marraskuuta 2018

Rakkaudesta pitkään syksyyn


Jostain syystä ulkona vallitseva lähes täysipäiväinen pimeys ja utuinen tihku antaa itselleni lisää energiaa. Olen se tyyppi, joka lähtee juoksemaan vesisateella ulos ja kesällä viihdyn parhaiten matolla – ellei sada. Omistan täydelliset kumisaappaat, vedenkestäviä juoksusukkia ja kokoelman öljykangastakkeja. Olen siis syksyihminen.

Rakkauttani syksyä ja vesisateita kohtaan ei voisi paremmin korostaa uusi keltainen sadetakki. Tämän ostettuani odotin ensimmäistä sadepäivää keltaisen sadetakin kanssa hartaasti. Kun se viimein saapui ajoin nopeasti töistä kotiin ja Vilgotin kanssa ulkoisemaan. Sadetakki on Tretornin unisex-malli eli ihanan iso ja tilava. Testasin K-raudassa (joka muuten myy tätä myös sinisenä ja vain muutamalla kympillä ainakin Porvoossa), että alle mahtui hyvin myös takki. Isosta koosta huolimatta sadetakki istuu hyvin vähemmilläkin kerroksilla. Pitkänä ihmisenä olen myös super iloinen kerrankin sopivan pitkistä hihoista. Usein olen ikävän valinnan edessä  – liian lyhyet hihat tai liian iso vaate sopivilla hihoilla.




Olen viime päivinä törmännyt somessa useampaan erittäin valkoiseen kuvaan lumen kaipuisella tekstillä varustettuna. Nämä ovat kuvia tasan vuoden takaa, kun maa oli jo valkoinen. Lumi luo valoa, mitä toki itsekin valokuvaajana välillä kaipaan. Syksy on kuitenkin suosikki kaikesta huolimatta.

Kaivataanko siellä jo lunta vai pitkää syksyä?

OLD
© Local Artisan. Design by Fearne.