30. syyskuuta 2013

Blogiarvonta!


Sairastamisen ja työkaaoksen keskellä olen meinannut melkein unohtaa Saa kurkistaa blogissa käynnissä olevan arvonnan. Tapasimme reipas viikko sitten Mintun kanssa, joka asuu melkein naapurissa. Mintun ihanat koirat saivat leluja testattavaksi ja toiset vielä arvottavaksi. Arvonnassa on siis kierrätysmateriaaleista tekemiäni Ludwig & Vilgot -pehmoluita. Mukaan arvontaan ehtii vielä tänään!

Kuvassa olevia syksyisiä pehmoluita löytyy tällä hetkellä Vanhan Porvoon Design Delistä (Jokikatu 41).

29. syyskuuta 2013

Metallia, paperia ja paikallista historiaa

 



Kirpputoriaarteita! Löysin reilu viikko sitten, perinteisellä kirpputorikierroksella, muutaman jutun kotiin vietäväksi. Pieni kirjanen Porvoosta ja kasa pieniä metallivuokia. Pikku vuokakupit tulen varmasti yhdistämään joulukattaukseen ja käyttämään joulun alla kynttilöiden kanssa. 

Det Gamla Borgå -kirjaa olen joskus aiemminkin kovasti, mutta tuloksetta, metsästänyt. Nyt se vain tuli vastaan. Niin kaunis kirja. Tätä varten voisi vähän kielitaitoakin parantaa.. Kuvat ovat Louis Sparren piirtämiä. Kirja on vuodelta 1919.




27. syyskuuta 2013

Kaksi helmeä

Olen toiminut nyt puolisen vuotta yrittäjänä. Sitä ennen huonekalurestauroinnin opettajana ja osa-aikaisena huonekalurestauroijana alan muille yrittäjille. Olen harjoitellut museossa, tehnyt töitä messuilla ja liikkeissä. Ostanut, myynyt ja korjannut antiikkia. Ja ennen kaikkea rakastanut vanhojen huonekalujen historiaa!

Aloin miettimään rakkaimpia ja mieleenpainuneita töitäni vuosien varrelta. Töitä on ollut paljon ja monipuolisesti. Lumoavia ja välillä todella raskaita, mutta palkitsevia restaurointikohteita. Olen nähnyt mitä vanhoille esineille ei missään nimessä saisi tehdä. Olen myös ollut todella onnekas, koska kohdalleni on osunut opettavia töitä sekä alalleen uskollisia opettajia. 

Porfolioita ja kuvakansioita selaillessa, kaksi työtä nousi ylitse muiden. Tämä johtuu varmasti voimakkaista tunteista ja muistoista kumpaankin työhön. Kumpikin näistä töistä ajoittuu opiskeluajalle.

Ensimmäisenä talonpoikaiskello. Tämä kello oli kokenut kovia. Kellon vasen reuna puuttui kokonaan ja samalla oli kadonnut pala historiaa koristemaalauksien mukana. Puuttuva osa korjattiin kellon muuta runkoa vastaavalla puulajilla ja tasoitettiin kipsillä. Suurin osa kellotaulusta ja koristemaalauksista saatiin peilikuvana säilyneeltä pinnalta. Yläreunan koriste vaati hieman luovuutta ja suunnittelua olemassa olevan pohjalta. Käytin apuna kellon koristemaalauksissa jo olevia muotoja, värejä ja tyyliä. Kaikki uusi on siis toistoa jo olemassa olleesta. Valmis kellotaulu ja koristemaalaus erosi vanhasta pinnasta tasaisuudellaan ja puhtaudellaan. Piirsin pintaan krakeloituneen pinnan ja samalla patinoin pintaan.


Talonpoikaissohvasänky Porvoon pitäjästä
Porvoon käsityöläisten historiaa 1600-1899 sekä Porvoon Teissalasta peräisin olevan kustavilaisen talonpoikaissohvasängyn restaurointi.

Otteita opinnäytetyöstäni:

Opinnäytetyön valinta oli minulle selvä jo ensimmäiseltä vuosikurssilta asti. Halusin restauroida Porvoosta isäni vanhempien tilalta itselleni käyttöesineen, olla olisi samalla tunnearvoa. Tila oli isovanhempieni kuoltua ollut useita vuosia tyhjillään. Toistuvilta tutkimusmatkoilta isovanhempieni päärakennuksen ullakolta, ulkosaunasta sekä riihestä löytyi monia korvaamattomia aarteita. Monen huonekalun kohdalla uskoin jo löytäneeni opinnäytetyöni, mutta aina löytyi jokin mielenkiintoisempi, haastavampi ja tunnearvoltaan tärkeämpi huonekalu.

Lopullinen päätös syntyi syksyllä 2007. Isäni kertoi isovanhempieni ulkosaunassa olevasta talonpoikaissohvasta, joka voisi kiinnostaa minua. Seuraavan kerran Porvoossa olessani kävimme saunalla katsomassa sohvaa. Saunan kostea ilma oli tehnyt tehtävänsä, mistä johtuen sohva paljastui valitettavan huonokuntoiseksi. Onnekseni saunan viereisestä aitasta löyti toinen vielä isompi ja mielenkiintoisempi sohva. Aitta oli täytetty lattiasta kattoon polttopuilla, joiden päällä sohva lepäsi, aivan katon rajassa. Sohvan saaminen ulos tuntui mahdottomalta. Aitan ovia ei voinut avata kokonaan puiden sortumisvaaran vuoksi. Ainoa vaihtoehto oli purkaa osa päätyseinästä ja nostaa sohva sitä kautta ulos.

Sohvasängyn restaurointi koostui kolmesta osasta: maalinpoistosta, puuttuvien puuosien korvaamisesta ja pintakäsittelystä. Eniten työtunteja kului maalinpoistoon. Puuttuvat puuosat olen suunnitellut perimätiedon sekä sohvasta löytyneiden jälkien perusteella. Kaikki käyttämäni puu on peräisin Porvoon valtiopäivien aikana Aleksanteri I:n majatalona käyttämästä talosta, josta ne purettiin vuonna 2004 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Laudat ovat todennäköisesti sohvaanikin vanhempia. Pintakäsittelyn ensimmäisenä prioriteettina oli alkuperäisen pintakäsittelyn suojaaminen. Suojaavan pinnan tein ohuella sellakalla, joka on mahdollista poistaa maalipinnan päältä. Uudet puuosat maalasin alkuperäistä vastaavalla faalunin punaisella pellavaöljymaalilla, jonka jälkeen patinoin koko sohvan yhteneväiseksi. Viimeistelin pinnan ohuella lasuurilla.



Yllä olevassa kuvassa juuri valmiiksi saatu talonpoikaissohvasänky. Sohva on kulkenut mukanani siitä lähtien (kaikkien muutoissa auttaneiden painajaisena). Se on asunut kanssani kerrostalossa, toiminut välillä sohvana, vuoden verran sänkynäni ja palannut kanssani Porvooseen. Nyt sohva palvelee meitä Villa Olivian ruokasalissa!

24. syyskuuta 2013

Lukollinen historiaa



Blogi on saanut paljon uusia lukijoita viikonlopun aikana. Tervetuloa kaikille! Postauksiin on tullut pieni viive sairastumiseni vuoksi. Lauantaiaamuna alkanut kummallinen vatsakipu todettiin illalla sairaalassa munuaisaltaan tulehdukseksi. Kipu on ollut kauhea. Eniten on kuitenkin vaan turhauttanut kun kaikki hommat seisoo. Nyt aletaan kuitenkin olemaan jo hiljalleen voiton puolella!

Sitten itse aiheeseen. Kuvassa oleva lukko tuli meille miehen vanhemmilta jokin aika sitten. Lukko on ollut osa isoa arkkua, jota on säilytetty päärakennuksessa. Arkku on tuhoutunut samalla päärakennuksen kanssa tulipalossa 70-luvun alussa. Lukko on onneksi otettu talteen. Arkusta ei toistaiseksi ole löytynyt kuvia, mutta valtava se on ollut. Pituutta lukolla on reilut 30cm.

Olen suunnitellut uutta arkkua, vanhan mallin mukaan, johon lukon saisi käyttöön. Pitää tehdä hieman tutkimustyötä, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä mallia. Lukkokin pitää vielä huoltaa, hyvästä kunnosta huolimatta, lukkosepällä. Samalla tarvitaan myös uusi avain.

20. syyskuuta 2013

Linnustusta







Linnustusta tällä kertaa ilman asetta ja setteriä. Löysin Habitaresta juuri sitä mitä olin lähtenyt etsimään. Vanhoja lintukuvia. Katselin vastaavia kesällä Fiskarsissa, mutta myyjän kahvitauko oli niin pitkä etten jaksanut jäädä odottelemaan. Osa näistä kehystetään ruokasaliin, osa olohuoneeseen (kunhan saadaan tapetit seinille) ja muutama päätyy varmaan makuuhuoneeseen. Erityisen iloinen olen olen tuosta sorsaparista. Upeat värit!

Habitareen viikonloppuna matkaaville vinkkinä Salonki-puolella oleva Helsinkiläinen antiikkiliike Götan Maailma. Erilaista antiikkia, vanhoja outoja esineitä ja täytettyjä eläimiä. Upeasti sisustettu erilainen osasto!

18. syyskuuta 2013

DIY Sellakka


Kuten jo aiemmin lupailin, tässä yksinkertainen ohje sellakan tekoon. Sellakan tekoon tarvitset sellakkahiutaleita  ja  spriitä (denaturoitua etanolia tai sinolia).  Valitse sopivan kokoinen lasipurkki. Mielellään sellainen mihin saat siveltimen sisään, jos olet tekemässä pienempää määrää. Voit tehdä myös isomman erän ja kaataa sitten pienempää purkkiin. Lasipurkki on aina turvallinen vaihtoehtoja maaleja sekoittaessa; metalli- ja muovipurkeista voi irrota liuottimien kanssa jotain maaliin. Muovipurkit eivät myöskään usein kestä liuottimia. Ainakaan kovin kauan.

Lasipurkki täytetään sellakkahiutaleista. Spriitä kaadetaan sellakkahiutaleiden sekaan kunnes sellakka hiutaleet peittyvät. Purkki suljetaan ja sellakkahiutaleiden annetaan liuteta spriihin. Liukenemisen nopeuteen vaikuttaa lämpötila. Kesällä tämä tapahtuu hetkessä auringossa, kun taas talvella voi mennä yön yli odotellessa.

Vinkki!  Käytä mieluiten etanolia, varsinkin hienompien pintojen kanssa. Sinol on epäpuhdasta.


Mitä se sellakka sitten on? Sellakka on orgaaninen lakka, jota tehdään lakkakirvan pihkamaisesta eritteestä. Sellakan väriskaala vaihtelee kellertävistä punertaviin sävyihin. Myös puhdistettua sellakkaa löytyy, joka on lähes kirkasta. Sellakkaa on käytetty huonekalujen lakkaamiseen 1800-luvulta lähtien. Jotakuinkin kaikki lakatut huonekalut 1800-luvulta alkaen 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille asti on lakattu sellakalla. Lopuksi sellakka joutui väistymään teollisesti valmistettujen lakkkojen tieltä.


Valmis sellakka on tasaista. Kannattaa siis sekoittaa hyvin ennen käyttöä ja tarkistaa, että kaikki hiutaleet ovat sulaneet. Lakkaa voi myös ohentaa tarpeen mukaan. Liian paksu lakka on vaikea sivellä ja levittyy pintaan epätasaisesti. Käytä lakkaamiseen luonnonkarvaista sivellintä ja valitse koko lakattavan pinnan mukaan. Sellakkaa levitetään usein myös tullolla (lakanaan kääritty villakangas).

Sellakka kuivuu hetkessä. Tämä on siis reipasta puuhaa! Pintojen välissä voi hioa epätasaisuuksia hienolla vesihiomapaperilla.

Vinkki!  Paras sivellin on pitkään käytetty ja hyvin huollettu. Uudesta siveltimestä irtoaa aina karvoja.


Valmiiseen sellakka pintaan jäljen jättää niin alkoholi kuin vesikin. Kummastakin seuraa harmaa jälki lakkapinnassa. Sellakalla lakattujen, varsinkin puleerattujen, pöytien päälle ei siis kannata laittaa kukkaruukkuja tai vesilaseja. Ei ainakaan ilman kunnon alustoja. Puleeratulla pinnalla tarkoitetaan korkea kiiltoista lakkapintaa. Huippuunsa asti kiillotetussa pinnassa tietenkin näkyy herkemmin kaikki. Tämä pinta kuitenkin kuuluu tiettyihin tyyleihin ja huonekaluihin, eikä sitä saa arkuutensa takia lähteä muuttamaan.

Jos lakkapintaan tulee käytössä jälki, pienikin, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaiseen (varsinkin arvohuonekalujen kanssa). Useimmissa tapauksissa pienen jäljen saa korjattua nopeasti ja edullisesti restauroijalla. Ainakin kannattaa kysyä neuvoa ennen kuin lähtee itse korjaamaan. Valitettavan usein on itse ensin yritetty ilman tarkempaa tietoa ja väärillä välineillä. Koko esineen puhdistus ja uudelleen lakkaus on sitten vähän isompi homma.

Lisää saa siis kysellä! Onnea ja intoa sellakan tekoon!

15. syyskuuta 2013

Kellari


Meillä on kesän aikana ilmennyt kellarissa ongelma kosteuden kanssa. Toiselle puolelle kellaria on kasattu toiselta puolelta taloa kaivettua maata, joka olisi pitänyt viedä ulos. Maa-aines kellarissamme on erittäin kosteaa ja päästää samalla kosteutta rakenteisiin. Kivijalkaa ei kaiken lisäksi ole ilmastoitu kunnolla. Näin ollen kellarin kosteus on saanut rauhassa olla ja tehdä tuhojaan. Onneksi ei mitään peruuttamatonta.

Meillä kävi kesällä kosteus/homeongelmiin erikoistunut rakennusrestauroija katselemassa paikkoja. Kosteus on tehnyt tehtävänsä kellarissa kahdelle hirrelle. Nämä vaihdetaan nyt uusiin. Ennen hirsien vaihtamista olemme tehneet kaiken mahdollisen kellarin ilmanvaihdon parantamiseksi. Ylimääräinen maa on poistettu ja kivijalkaan tehty ilmastointiaukkoja. Tämä on auttanut todella paljon. Vielä on edessä kaivon tekeminen uppopumpulle (vettä nousee maasta siis koko ajan). Maahan tullaan myös laittamaan soraa, joka sitoo kosteutta ei päästä sitä ilman kautta rakenteisiin. Ja nyt kun tilaa on tullut lisää aletaan haaveilemaan viinikellarista!

Huonot hirret oli tarkoitus vaihtaa marraskuussa. Tekijämme kuitenkin soitti tällä viikolla ja homma päästään aloittamaan jo ensi tiistaina! Tämän projektin vaiheista ja etenemisestä lisää siis jo ensi viikolla.

Vaihdettavat hirret. Puukko uppoaa hirteen 3cm:n verran. Pehmeää siis on.

 Uppopumpulle kaivetaan kaivoa.

Isän avustuksella saatiin viimein kaivon tieltä iso kivi pois! 


Kellari tyhjennettiin ylimääräisestä maasta, joka keräsi kosteutta kellariin. Maan seasta löytyi järkyttävä määrä vanhoja tiiliä. Saatuamme ylimääräisen maan ulos, kellarin kosteus on laskenut huomattavasti.


Ilmastoimme kellaria lisää. Kivijalkaa on aikoinaan tukittu väärin ja liikaa. Näihin aukkoihin laitetaan kunnon luukut. Nyt kellarin läpi suorastaan vetää, kun käden laittaa aukon kohdalle tuntee ilmavirran!

14. syyskuuta 2013

Aamupala meren äärellä



Jatkoimme lämpien syyspäivien fiilistelyä aamupalan muodossa Emäsalon kärjessä. Luotsiaseman vierestä löytyvät upeat kalliot ja näkymä avautuu avomerelle. Emäsaloon on muutenkin mukava ajalle kauniiden vanhojen talojen ja torppien ohi. Matkan varrella on myös suloinen kyläkauppa! Matkaa Porvoon keskustasta tänne on noin 30 kilometriä. Emäsaloon kannattaa siis tehdä myös pyöräretkiä tai pidempiä juoksutreenejä!

Irtiottoja arjesta












Lähdettiin siis torstai-iltana ilman suurempia suunnitelmia saareen. Alkuillasta oli suorastaan kuuma istua terassilla tyynessä ilmassa ja paahtavassa auringossa. Olin varautunut vaatetuksen kanssa koleaan syystuuleen ja yllättäviin sateisiin. Merivesi oli todella alhaalla, mikä mahdollisti mukavan kävelyn saaren ympäri vesirajaa pitkin. Rakastan kerätä rannalta ja kivikoista kaikkea mahdollista talteen! Kotona ja mökillä alkaa olemaan mahtava varasto mereltä ajalehtinutta puutavaraa. 

Koiratkin olivat erittäin iloisia saareen saapumisesta. Luddella on ihana tapa vaan seistä meressä ja odottaa seuraa. Joutsenet, joita liikkuu saaren ympärillä paljon, tulevat usein ihmettelemään. Kuten kuvista huomaa, Vilgotkin heittäytyi hurjaksi ja kahlasi vielä syksyisessä meressä!

11. syyskuuta 2013

Villa Olivia Avotakassa!


Kuvat : Mindre.fi

Nyt se on ulkona! Viime keväänä tehty sisustusvalokuvaus Villa Oliviasta löytyy tänään ilmestyneen Avotakan kansien välistä.  Tuntuu todella hienolta, ja vähän hassulta, selata kuvia omasta kodista näin laadukkaasta lehdestä. Olen myös todella otettu, että oma kädenjäljeni on kelpuutettu tämän kannen alle. Kiitos Avotakalle ja suurin kiitos jutun ammattitaidolla tehneelle Mindren Renelle ja Minnalle! Mindren blogia pääset lukemaan tästä!

10. syyskuuta 2013

Antiikki & Restaurointi Laurila

 
Antiikki & Restaurointi Laurilan nettisivut ovat nyt auki.Tervetuloa!

8. syyskuuta 2013

Tykkää Villa Oliviasta!


Kuvat Ebay

Domargård - Villa Olivia -blogia pystyy nyt seuraamaan myös Facebookin kautta! Kaikki postaukset tulevat siis näkyviin myös sinne ja tietenkin vähän ekstraakin. Lisäilen Facebook-sivuille myös kuvia, jotka eivät ole päätyneet blogiin. Sinne siis tykkäämään ja seuraamaan!

Yllä oleva kuva lähti tänään Ebayn avulla matkaamaan meren yli meille. Ruokasalista löytyy jo muutama vanha piirros Italianvinttikoirista ja Greyhoundeista. Nämä ovat todella kauniita ja kuvastavat hyvin sitä miten vähän rotu on vuosien saatossa muuttunut. Tämä kuva on vuodelta 1846. Tykkään tilata Ebayn kautta vanhoja kuvia ja taidetta. Kaikki on aina tullut todella nopeasti ja järjettömän hyvin pakattuna. Paremmin kuin mikään, mitä olen Suomen sisällä saanut postitettuna. Ja tarjonta on tietenkin aivan eri luokkaa kuin kotimaassamme.

7. syyskuuta 2013

Luoto




Kuvat - Luoto

Luoto on Porvoolaista käsityötä ja mahtava tuoteidea! Luoto -tuotteet ovat omia kuviasi kankailla. Haluamasi kuva siis painetaan kankaalle, josta voidaan toteuttaa tyynyjä, verhoja ja vaikka mitä.

Mahtava idea! Ja mikä mahdollisuus! Aloin heti itse miettimään Domargårdin vanhoja papereita, visiittikortteja ja valokuvia tyynyinä. Koirille olisi myös kiva tehdä vaikka sängyt niiden omilla kuvilla.

Luoto tarjoaa Avajaistarjouksena kaikki tuotteet toimituskuluitta 1.10.2013 saakka!

Löydät Luodon myös facebookista. Kaikkien tykkääjien kesken arvotaan liput (2kpl arvo 60€) tulevaan Habitareen!

© Local Artisan. Design by Fearne.