DIY Sellakka

Kuten jo aiemmin lupailin, tässä yksinkertainen ohje sellakan tekoon. Sellakan tekoon tarvitset sellakkahiutaleita  ja  spriitä (denaturoitua etanolia tai sinolia).  Valitse sopivan kokoinen lasipurkki. Mielellään sellainen mihin saat siveltimen sisään, jos olet tekemässä pienempää määrää. Voit tehdä myös isomman erän ja kaataa sitten pienempää purkkiin. Lasipurkki on aina turvallinen vaihtoehtoja maaleja sekoittaessa; metalli- ja muovipurkeista voi irrota liuottimien kanssa jotain maaliin. Muovipurkit eivät myöskään usein kestä liuottimia. Ainakaan kovin kauan.

Lasipurkki täytetään sellakkahiutaleista. Spriitä kaadetaan sellakkahiutaleiden sekaan kunnes sellakka hiutaleet peittyvät. Purkki suljetaan ja sellakkahiutaleiden annetaan liuteta spriihin. Liukenemisen nopeuteen vaikuttaa lämpötila. Kesällä tämä tapahtuu hetkessä auringossa, kun taas talvella voi mennä yön yli odotellessa.

Vinkki!  Käytä mieluiten etanolia, varsinkin hienompien pintojen kanssa. Sinol on epäpuhdasta.

Mitä se sellakka sitten on? Sellakka on orgaaninen lakka, jota tehdään lakkakirvan pihkamaisesta eritteestä. Sellakan väriskaala vaihtelee kellertävistä punertaviin sävyihin. Myös puhdistettua sellakkaa löytyy, joka on lähes kirkasta. Sellakkaa on käytetty huonekalujen lakkaamiseen 1800-luvulta lähtien. Jotakuinkin kaikki lakatut huonekalut 1800-luvulta alkaen 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille asti on lakattu sellakalla. Lopuksi sellakka joutui väistymään teollisesti valmistettujen lakkkojen tieltä.

Valmis sellakka on tasaista. Kannattaa siis sekoittaa hyvin ennen käyttöä ja tarkistaa, että kaikki hiutaleet ovat sulaneet. Lakkaa voi myös ohentaa tarpeen mukaan. Liian paksu lakka on vaikea sivellä ja levittyy pintaan epätasaisesti. Käytä lakkaamiseen luonnonkarvaista sivellintä ja valitse koko lakattavan pinnan mukaan. Sellakkaa levitetään usein myös tullolla (lakanaan kääritty villakangas).

Sellakka kuivuu hetkessä. Tämä on siis reipasta puuhaa! Pintojen välissä voi hioa epätasaisuuksia hienolla vesihiomapaperilla.

Vinkki!  Paras sivellin on pitkään käytetty ja hyvin huollettu. Uudesta siveltimestä irtoaa aina karvoja.

Valmiiseen sellakka pintaan jäljen jättää niin alkoholi kuin vesikin. Kummastakin seuraa harmaa jälki lakkapinnassa. Sellakalla lakattujen, varsinkin puleerattujen, pöytien päälle ei siis kannata laittaa kukkaruukkuja tai vesilaseja. Ei ainakaan ilman kunnon alustoja. Puleeratulla pinnalla tarkoitetaan korkea kiiltoista lakkapintaa. Huippuunsa asti kiillotetussa pinnassa tietenkin näkyy herkemmin kaikki. Tämä pinta kuitenkin kuuluu tiettyihin tyyleihin ja huonekaluihin, eikä sitä saa arkuutensa takia lähteä muuttamaan.

Jos lakkapintaan tulee käytössä jälki, pienikin, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaiseen (varsinkin arvohuonekalujen kanssa). Useimmissa tapauksissa pienen jäljen saa korjattua nopeasti ja edullisesti restauroijalla. Ainakin kannattaa kysyä neuvoa ennen kuin lähtee itse korjaamaan. Valitettavan usein on itse ensin yritetty ilman tarkempaa tietoa ja väärillä välineillä. Koko esineen puhdistus ja uudelleen lakkaus on sitten vähän isompi homma.

Lisää saa siis kysellä! Onnea ja intoa sellakan tekoon!