30. lokakuuta 2018

Sinisen sohvan tarina



Tässä varmasti kesän isoin ja hurjin maalinpoistotyö. Osittain myös siksi, että se osui kovimmille helteille. Tämä taitaa olla myös ensimmäinen sivusta levitettävä työn alla omalla verstaallani. Pienemmissä tai modernissa kodeissa moni kokee tämän huonekalun isoksi ja hankalaksi. Myös talonpoikaiskalusteiden kovin trendi on hiipunut ainakin hetkeksi. Näiden harvempaa restaurointia selittää varmasti myös työmäärä, kun kyseessä on maalinpoisto tai isommat puukorjaukset. Oikeasti nämä ovat sänkyjä – eivät sohvia – mutta nykyihminen mieltää tämän selkeämmin sohvaksi selustan takia. Selustan tarkoitus on aluperin ollut suojata nukkujaa vetoisessa talossa.

Aina sitä varovasti haaveilee, että maalipoistossa paljastuisi jotain poikkeuksellisen hienoa. Tässä tapauksessa kävi juuri niin. Vaikka sininen maali paikoittain päällemaalausten alta kurkistelikin, en missään vaiheessa uskonut sen olevan alkuperäinen. Sellaiseksi se kuitenkin paljastui useamman kerroksen alta. Sohvan selustasta löytyi myös ihana kaiverrettu piirros, joka sai hymyilemään.





Asiakkaan isä on aikoinaan korjannut sohvan puuosia. Jalat on vaihdettu kokonaan uusiin, samoin osa vetolaatikon etureunaa. Asiakas pohti aluksi pitäisikö nämä uusia, mutta olin ehdottomasti vastaan. Tämä isä on tehnyt upeaa työtä ja samalla osat ovat kaunis pala historiaa sekä muisto.

Sohva sai siis täydellisen maalinpoiston. Tämän jälkeen katsottiin, mitä alta lopulta löytyi. Kulunut sininen pinta sai vain hieman paikkausta ja tasoitusta öljyllä sekä pigmenteillä. Esiin kaivetun alkuperäisen pinnan annettiin siis olla mahdollisimman vähällä korjailulla. Asiakkaan isän tekemät osat käsittelin ruskealla patinoinnilla. Vetolaatikon edustassa (alkuperäinen osa) oli enää hieman jäljellä sinistä maalia ja loogista oli siis jättää jalat pelkälle patinalle. Näin ne olisivat varmasti olleet myös alkuperäisinä. Pidän myös itse siitä, että tämä osa sohvan historiaa saa selvästi näkyä.



Varmasti joku kauhistelee valkoista päälle maalattua pintaa tämänkin esineen kohdalla. Olen itse urani aikana oppinut, että nämä toimenpiteet ovat osa historiaa. Monen esineen kohdalla myös pelastus, koska vaihtoehto on usein maalaamiselle ollut polttaminen. Tässäkin tapauksessa valkoinen maali kultaisine koristeineen on antanut sohvalle jatkoajan talossa.


28. lokakuuta 2018

Keramiikkaa keittiön lattialle



Viime joulusta asti on tullut kyselyjä koirankupeista vähän isommalle kuonolle. Nyt niitä viimein on! Nämä lähtevät matkaan Korjaamon Joulumarkkinoille Helsinkiin 24.-25.11. Näillä näkymin tämä on ainoa myyntitapahtuma tänä jouluna, minne ehdin itse. Kuppeja on tosi rajallinen määrä – rajallisesta käsien määrästä johtuen. Kannattaa olla siis yhteydessä jo etukäteen jos jokin tietty kuppi kiinnostaa. Tällä hetkellä väreistä löytyy murrettuja luonnon sävyjä sekä puhdasta valkoista ja todella tummaa (lähes mustaa) ruskeaa.

Korjaamon Joulumarkkinat 24.-25.11

24. lokakuuta 2018

Local Artisan x Finform


Ideoin ja toteutin Finformiin Gauharin palasaippuan kaveriksi kaksi eri mallista saippua-alustaa. Palasaippuan kanssa ongelma usein on juuri se, mihin ihmeeseen sen laittaisi käytön yhteydessä. Ilman, että saippua alkaa menemään huonon näköiseksi tai on hankala käyttää. Olen tehnyt molemmat kupit jalattomina, koska se perinteinen lavuaarin reuna on usein hieman kalteva. Moni kippo ei siis istu reunalle millään juuri niiden pienten jalkojen takia ja kolisee ikävästi käytettäessä.

Finformista (Porvoossa Lundinkatu 7) löytyy Gauharin palasaippuoita kolmessa eri sävyssä ja tuoksussa. Nämä saippuat sopivat siis varmasti näihin kuppeihin. Pyöreään malliin varmasti myös moni muukin saippua.

Kuten aina, näihinkin suurin inspiraatio tulee luonnosta. Meren kohinasta, kivien pinnasta ja luonnon värikartasta.






Saippua-alustat on kaikki lasitettu valkoisella lasitteella. Sävyistä löytyy kuitenkin kaikkea ruskeasta harmaaseen. Olen sekoittanut näihin niin montaa eri savea, että en itsekään muista. Jokainen on siis uniikki kappale, joissa näkyy kädenjälki – välillä ihan kirjaimellisesti. Pieni erä löytyy nyt Porvoon Finformista ja ennen joulua näitä saa myös Kotkan Finformista. Alustoja on rajallinen määrä eli kannattaa olla nopea. Näistä saa mukavan pienen joululahjan kauniisti pakattuna.

Finform

 Lundinkatu 7, Porvoo
Keskuskatu 17, Kotka


15. lokakuuta 2018

Kiitos kun sain auttaa


Olen useasti varoitellut rautakauppojen restaurointiohjeista. Ystävällinen opastus saattaa pohjautua vain siihen, mitä kaupan hyllystä sattuu löytymään ja neuvojan kokemukset tuotteesta rajoittua purkin takana lukevaan tekstiin. Kannattaa aina varmistaa, onko neuvoja itse käyttänyt tuotetta tai tehnyt vastaavaa hommaa itse. Usein vastaus saattaa yllättää. Pahoittelut nyt tässä välissä niille hyville neuvojille, jotka jatkossa saavat tämän takia epäileviä kysymyksiä.

Sain jokin aika sitten asiakkaalta puhelun, jossa kyseinen asiakas kertoi oman restaurointiprojektin menneen vähän metsään. Kaksi tiikkilipastoa kunnostettu kesän aikana kotona rautakaupan ohjeilla ja heidän myymillään aineilla. Lipastoista oli tullut aivan liian tummat ja asiakas pohti voisiko tilanteelle tehdä enää mitään. Näissä tilanteissa pyydän aina lähettämään kuvia, jotta pystyn neuvomaan oikein. Kuvat nähdessäni ymmärsin hyvin asiakkaan tuskan. Kaappeihin oli laitettu aivan väärän sävyistä (ja ylipäätänsä aivan turhaan) petsiä. Päälle oli ohjeistettu laittamaan Liberonin Bistrot lakkaa, joka on tarkoitettu ravintolakalusteisiin tai muihin uudempiin ja kulutuskestoa vaativiin pintoihin. Ei todellakaan näihin.

Tiedustelin tarkemmin asiakkaan työvaiheita. Yleensä harrastelija ottaa lähes poikkeuksetta liian kovan hiomapaperin ja näin tuhoaa herkästi viilun reunat. Tämä vaikeuttaa myös pintakäsittelyn restaurointia, koska homma voi muuttua työlääksi ja kalliiksi viilujen paikkailuksi. Asiakkaan kuvien perusteella petsillä tummentuneet reunat vaikuttivat siltä, että ne olisi mahdollisesti hiottu puhki ja näin päässeet imeytymään tummemmiksi. Kävi kuitenkin onni, koska asiakas oli hionut lakkapintaa todella kevyesti ja lähes pelkästää villalla. Petsi oli siis todellisuudessa vanhan lakkapinnan päällä. Tämä selitti myös värin epätasaisuuden. Onni onnettomuudessa siis tällä kertaa.




Kaavin pinnat kokonaan puhtaaksi ja hioin. Yhtään viiluvauriota ei onneksi tullut vastaan. Pinnat on tämän jälkeen lakattu värittömällä lakalla ja vahattu.

Oli todella ihanaa nähdä asiakkaan helpotus, kun lipastot saatiin taas niiden arvoiseen kuntoon. Toivottavasti tästä esimerkistä on apua ja ajatusta neuvoa kysyville sekä niitä antaville. Ollaan tarkkoja molemmat niin vältytään näiltä.



Yllä pienempi kaappi ennen ja jälkeen restauroinnin. Isompaa en ole mahtunut kunnolla verstaalla kuvaamaan ja molemmat lähtivätkin melkolailla heti takaisin valmistuttuaan.

4. lokakuuta 2018

Vilgotin seikkailut


Tästä tulee nyt ehkä koirattoman ihmisen mielestä varmaan tosi turha postaus. Lohdutan kuitenkin, että sellainen turha hyvänmielenpostaus, jonka päätin kirjoittaa tänään vietettävän Eläinten päivän kunniaksi. Aloin miettimään, miten vaiherikas kesä Vilgotilla on ollut ja aika antoisa elämä muutenkin. Ludden pois meno kevättalvella on varmasti korostanut sitä, miten lyhyt aika loppujen lopuksi elämä koiran kanssa on. 

"Erokoirana" Vilgot saa rakkautta ja huomiota kahdessa eri osoitteessa – sekä mökillä. Domargårdilla Vilgot on käynyt säännöllisesti jahtaamassa naapurin kissaa sekä saunomassa. Uskon myös, että Ludden kummitus asuu Domargårdilla. Olen kuitenkin Vilgotillekin sanonut, että Ludden kummitus saattaa olla aika kiireinen ja menossa myös muualla varsinkin kesäaikaan.




Vilgot on tänä kesänä ajanut avoautolla, joka hämmensi suuresti pientä nelijalkaista.

Vilgot on käynyt Utössä ja matkustanut yhteysaluksen kannella – haalareissa ja peiton alla – yli viisi tuntia. Vilgot on myös vieraillut Fiskarsin Antiikkipäivillä.

Tavannut eläinkaupassa ensimmäisen kerran kissan valjaissa sekä kaksi itsensä kokoista pupua. Kissa oli Vilgotin mielestä todella epäilyttävä eläin ja pupu aivan järjettömän pelottava.

Vilgot on pitänyt omaa keksibaaria ostostenyössä Finformissa ja toiminut myös mallipoikana.

Vilgot on myös saanut oman annoksen Vanhan Porvoo Glassikossa, joka ilahdutti kovasti koiraa sekä omistajaa. Vilgot kulkee muutenkin matkassani maalikaupasta ravintoloihin ja on ihanaa huomata, että herra tunnistetaan. Jos Vilgot ei ole matkassa tiedustellaan heti, missä mies on.

Vilgot kulkee mukana myös allekirjoittaneen satunnaisilla deiteillä ja antaa lahjomattoman mielipiteensä miehestä kuin miehestä. Kontakti eläimen kanssa paljastaa ihmisestä kaiken.

Ihanaa Eläinten päivää kaikille!

© Local Artisan. Design by Fearne.