29. tammikuuta 2018

Kintsugi – Korjaamisen kauneus


Japanilainen Kintsugi – toiselta nimeltään Kintsukuroi – on perinne ja taiteenlaji, joka on aina ajatuksellaan koskettanut itseäni. Kintsugi tarkoittaa käytännössä rikkoutuneen keramiikka esineen tai astian paikkaamista kullalla tai muulla metallilla. Rikkoutunut astia on haluttu paikata mahdollisimman arvokkaasti ja kauniisti. Tällä kunnioitetaan esineen historiaa ja kulta tekee astiasta samalla arvokkaamman kuin uusi. Nykyään tavaroita harvemmin tehdään kestämään ja moni alunperin sukupolvelta toiselle kestäväksi tarkoitettu tuote hajoaa jo ensimmäisellä käyttäjällä mahdollisimman halpojen materiaalien sekä kustannustehokkaan valmistuksen seurauksena. Hetkittäin tuntuu, että olemme unohtaneet miten kaunista ja monella tavalla tärkeää korjaamisen taito on.

Olen aikoinaan työskennellyt antiikkiliikkeessä, jossa rikkinäiset Arabian astiat heitettiin kylmästi menemään. Olen itse jotenkin aina säälinyt näitä astioita ja usein pelastanutkin joitain itselleni. Voiko pieni kolhaisu viedä todellakin kaiken arvon mennessään? Myös somessa huomaan usein tapauksia, joissa käytössä kolhiintunut astia on omistajansa mielestä käyttökelvoton ja arvoton. Onko oikeasti näin? Voisiko tällä tekniikalla vanha vuoka olla arvokkaampi kuin uusi ja ehjä? Näin ehkä samalla uskallettaisiin rohkeammin käyttää niitä arvokkaampia ja parempia astioita, pelkäämättä niiden kulumista tai hajoamista. Arkikin saa olla kaunista.


Church Square Ceramicsin Kaisan tekemä tarjoilulautanen oli hajonnut lasitusvaiheessa uunissa. Kaisa harmitteli valtavan kauniin lautasen hajoamista, jolloin muistin tämän tekniikan. Lautanen on odotellut aikaansa verstaalla ja viimein sain inspiraation alkaa paikkaamaan sitä kullalla. Tuntuu, että tämän kaltaiset pienet projektit aina jäävät isompien jalkoihin.

Paikkasin Kaisan lautasen liiman ja kultamaalin seoksella. Tähän projektiin voi käyttää keramiikan liimaamiseen sopivia liimoja – pikaliima saattaa olla vähän turhan nopea kuivumaan. Liimaan voi sekoittaa kohtuusella maalia – tämä vaikuttaa liiman ominaisuuksiin. Paras vaihtoehto on kuitenkin pigmentit.

Sekoitin liiman ja kullan palettiveitsellä, jonka jälkeen levitin kullatun liiman liimapinnoille. Liimauksen jälkeen olen pyyhkinyt ylimääräiset roiskeet pois pinnasta. Tämä lautanen on menossa koristekäyttöön – käyttöön tulevan astian kanssa kannattaa olla tarkka liiman valinnassa.

Vinkki! Tämä on myös mahtava tapa paikata astia, josta on hukkunut palanen.


Toivottavasti tämä inspiroi korjaamaan astioita ja miettimään muutenkin ostovaiheessa tuotteiden korjattavuutta. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä – välillä virhe voi olla se kaunein kohta.

Mitä teillä käy kolhiintuneille astioille?

24. tammikuuta 2018

Taulut seinälle


Taulut ovat harhailleet uudessa kodissa pitkän aikaa pitkin seinustoja ja lipaston päällisiä. Vaihteeksi on ollut haasteena valinnan vaikeus monen ihanan taulun joukosta ja samalla löytynyt muutama uusikin vaikeuttamaan valintaa vähän lisää. Pienessä asunnossa on varsin vähän seinätilaa – varsinkin jos tavoitteena on pitää tunnelma harmoonisena ja samalla vähäeleisenä. Olen siis joutunut tosissaan pohtimaan, mitkä taulut haluan seinälle ja mitkä lähtevät myyntiin. Yhtään taulua en aio viedä varastoon pölyttymään ja unohtumaan. Mielummin arvoiselleen paikalle jonkun toisen kotiin. Kaksi alla olevan kuvan tyylistä vinttikoira-taulua etsiikin kotia. Viestiä vain tulemaan jos kiinnostusta löytyy!

Itse taulujen kiinnitys on myös hidastanut hommaa, koska betoniseinään poraaminen ei houkuttele. Varsinkaan jos toiveena ja tavoitteena on saada taulut paikalleen ilman, että seinä on täynnä reikiä. Päädyin porakonetta vältellen ostamaan – hieman epäuskoisena – tarroja, joilla luvataan seinällä pysyvän useamman kilon painoinen taulukin. Henkisesti varauduin jo viemään seinältä tippuneita tauluja uudelleen kehystettäväksi, mutta hyvin ovat pysyneet paikoillaan! Tarrat ovat kestäneet jopa muutaman kerran siirtelyn.






Uusi lintutaulu on vilahdellut kuvissa jo syksystä asti. Sain sen viimein kiikutettua kehystäjälle ja nyt kuva on arvoisellaan paikalla vanhan kirjoituslipaston päällä. Tämä on löytö paikallisesta vanhan tavaran liikkeestä. Signeeraus on toistaiseksi tuntematon ja itselleni tavallaan jopa hieman mieluisempi näin.

18. tammikuuta 2018

Aina ei onnistu



Nämä tuolit ovat aiheuttaneet verstaalla hieman pohdittavaa ja pidempiä kahvitaukoja. Tuoleja on isompi erä ja ne ovat tulleet verstaalle kahden pareina istuimien vaihtoon. Asiakas toivoi punontojen tilanne vanerisia istuimia, joita tähän Thonetin malliin on myös tehty. Vaneri-istuin on siis myös tyylillisesti sopiva vaihtoehto tälle tuolille. Vanerille on jyrsitty sopivan syvyinen ura ja vaneri muotoiltu sen mukaan. Tuolit ovat toimineet hyvin, mutta pintakäsittelyn kanssa on tullut vastaan ihan uusi ongelma.

Erona normaaliin pintakäsittelyyn näiden kanssa on itsetehdyn öljypetsin sijasta käyttämäni vesipetsi. Päädyin vesipetsiin haastavan sävyn takia, joka löytyi kahden eri sävyn kerrostamisella Herdinin petseistä. Normaalisti petsaukset ovat itse sekoittamiani ja öljypohjaisia. Lopputuloksessa ei ole ollut muuta eroa tai huonoa kuin se, että lakka ei tunnu kestävän kunnolla käytössä. Pintaan muodostuu siis kosteusvaurion näköisiä jälkiä.


Tämä on hämmentänyt kovasti ja aluksi epäilinkin juuri kosteutta, mikä yleensä on syynä sellakan pintavaurioihin. Ongelma kuitenkin toistui korjauksen jälkeen. Syyksi epäilen tällä hetkellä eniten pohjaa, josta puuttuu öljy – tämä on se ainoa ero vastaaviin kalusteisiin, jossa pinnat ovat kestäneet hyvin. Helpoin ratkaisu olisi tietenkin kaivaa esille jokin toinen lakka, mutta haluan selvittää miksi näin käy juuri näiden tuolien kohdalla. Toinen vaihtoehto tälle reaktiolle ja syy voi tietenkin olla sellakkaerässä, minkä takia haenkin kokeiluun toisen hiutaleen. Hämmentävää kuitenkin, koska kyseessä ovat samat aiheet joita käytän jatkuvasti isoja määriä.

Nämä tilanteet ovat tavallaan myös tämän työn parhaita puolia. Haasteet ja se, että työ muistuttaa välillä omasta ammattitaidosta ja sen tärkeydestä. Nämä ovat niitä hetkiä, kun sitä taitoa ja mielenkiintoa tähän puuhaan vaaditaan eniten. Eiköhän tämänkin syy pienellä tutkimustyöllä selviä!

13. tammikuuta 2018

Omat keramiikat






Olen keraamisten koirankuppien ohella tehnyt myös astioita omaan käyttööni. Kuvassa olevat astiat ovat koirakupeista jääneiden savien jämäpaloista sekoitettuja. Näitä on ollut hauska tehdä kun lopputuloksesta ei voi koskaan olla ihan varma. Olen sekoittanut valkoista ja mustaa savea, joista musta muuttuu valkoisen lasitteen alla ruskeaksi.  Muutaman koirankupinkin ajattelin tehdä tällä idealla.

Saven kanssa työskentely on ihanan terapeuttista. Instan puolella seuraavat ovat varmaan huomanneetkin, että vasen käteni on tällä hetkellä tuessa. Myös savihommat ovat siis olleet hetken tauolla. Käsi tulehduksineen alkaa kuitenkin olemaan jo parempaan päin ja toivottavasti pääsen pian upottamaan kädet taas saveen.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

6. tammikuuta 2018

Vilgot 6v ja synttäritarjous





Kuvassa häntäänsä vilauttava pieni Vilgot täyttää tänään kuusi vuotta! Synttärisankari ei ollut kovin halukas osallistumaan tämän enempää kuvauksiin vaan päätti jatkaa päiväänsä hyväksi toteamallaan tavalla – sohvalla peiton alla. Vilgot on ollut yökylässä vanhassa kodissaan ja pakko todeta, että ilman tätä vipeltäjää täällä on ollut aika hiljaista. Ja yöllä peiton alla vähän kylmä.

Vilgotin synttärien kunniaksi myös pieni tarjous Ludwig & Vilgot -koirankuppeihin. Viikonlopun aikana tilatut valkoiset ja siniset kupit 35e (normaalisti 45e) + toimitus tai nouto. Kupin mukana rapiseva flanellilelu (arvo 12e). Voit erikseen toivoa isompaa tai pienempää lelua koiran koon mukaan. Kupin halkaisija noin 16 cm. Kuppeja on rajoitettu määrä.

Tilaukset – ludwigvilgot@gmail.com

2. tammikuuta 2018

Sininen tammikuu




Pipot Laika Woollen – Koirankupit ja lelut Ludwig & Vilgot – Nokkakulhot Church Square Ceramics

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Kuvasin alkavaan vuoteen ja talveen sopivia uusia tuotteita itseltäni sekä parilta muulta Porvoolaiselta tekijältä. Näitä ei kannata ohittaa!

Laika Woollen ihanat pörröpipot valmistuvat samalta verstaalta, kuin omat restaurointini. Meillä on siis Päivin kanssa jaettu verstas kuten joku varmaan muistaakin vanhoista postauksista. Itselläni on ollut Päivin tekemiä tuotteita käytössä jo muutaman vuoden enkä voisi olla tyytyväisempi. Nämä pipot ovat tehneet myös allekirjoittaneesta pipoihmisen – urheilupipoja lukuunottamatta pipoja ei ole aiemmin käytössä ollut. Nyt löytyy monessa eri värissä. Pitkähiuksisille vinkkinä – nämä pipot eivät tee sähköisiä hiuksia!

Church Square Ceramics kupit ja kipot keittiöön sekä kattaukseen valmistuvat nimensä mukaan Vanhan Porvoon kirkkotorin tuntumassa. Liiketilaa täältä ei löydy, mutta tuotteita voi ihastella ja tilata instatilin kautta.

Sitten tietenkin vielä itse tekemäni Ludwig & Vilgot -kupit, joita on tulossa myös isommassa koossa keväällä. Ihanaa sinistä on jäljellä vielä muutama ja näitä voi käydä ihastelemassa Porvoossa Finformissa. Ensi viikolla kupin ostaja saa Finformista matkaansa myös rapisevan flanellilelun sekä keksipaketin. Tämän viikon Finform on lomalla. Kuppeja voi tilata myös suoraan minulta ja samoin flanellileluja – ludwigvilgot@gmail.com

© Local Artisan. Design by Fearne.