25. lokakuuta 2017 / Sisustus
Pienen kodin olohuone
Tuntuu hassulta puhua olohuoneesta, kun koko asunto on käytännössä yhtä tilaa. Olisiko olonurkkaus osuvampi? Tämä nurkkaus on kotona ollut muutosta asti tyhjillään – jos treenikamoja keskellä lattiaa ei lasketa. Mitään olohuoneeseen luokiteltavaa ei vanhasta kodista lähtenyt matkaani eli kaikki tähän kohtaan hankittu on uutta.
Pieneen asuntoon ei kannata kantaa kovin isoja kalusteita. Omalle sohvalleni asetin maksimi leveydeksi kaksi metriä. Kiertelin monia huonekaluliikkeitä ja tutkin netistä vaihtoehtoja, mutta vastaan ei tullut yhtään sopivan kokoista ja tyylistä sohvaa. Ainakaan sellaista, mikä ei olisi mennyt reippaasti yli budjetin.
Harkitsin pitkään Ikean Nockeby- ja Söderhamn -sohvia juuri mittojen takia. Nockeby olisi ollut ihana istua, mutta liian ison oloinen tähän asuntoon. Söderhamn on kaunis sohvasarja ja olisi tyylillisesti sopinut hyvin tänne. Tämä sohva tuntuu kuitenkin jakavan ihmiset ja kuulun itse siihen toiseen ryhmään, jonka mielestä sohva ei ole hyvä istua.
Loppujen lopuksi sopiva sohva löytyi ystävän vinkillä käytettynä. Hintaa lähes käyttämättömälle sohvalle jäi alle sata euroa. Sohva on todella siistissä kunnossa ja värikin osui juuri kohdalleen.
Sohvan kaveriksi päätyi Ikean Nockeby rahi, joka sattui olemaan alennuksessa saman hintainen kuin sohva. Erittäin edullinen setti siis! Rahin päälliseksi valitsin muutaman viimeisen päällisen joukosta valkoisen. Tämä oli se vähiten huono vaihtoehto. Rahi on saamassa kuitenkin uuden verhoilun, kun sopiva kangas löytyy.
Miltä kokonaisuus näyttää sieltä katsottuna? Pehmeyttä ja kerroksellisuutta kaipaan vielä tilaan itse. Näitä on tulossa tilaan maton sekä verhojen muodossa.
22. lokakuuta 2017 / LudwigVilgot
Joulu lähestyy
Sain keväällä mahdollisuuden kokeilla keramiikan tekoa. Tein aluksi kotiin muutamia astioita, mutta alusta asti ajatuksissa pyöri kaunis ja käytännöllinen kuppi koirille. Koirien ruokakupeissa harvemmin on mahdollista saada molempia ominaisuuksia samassa kupissa. Eläinkaupat pursuavat samoja malleja, jotka ovat toki käytännöllisiä, mutta usein erittäin tylsiä. Välillä on tullut vastaan kauniitakin kuppeja, joista on kuitenkin jo kädessä pitäessä voinut todeta epäkäytännöllisyyden.
Tekemäni kupit ovat sopivan painavia ja pysyvät paikallaan isommankin koiran syödessä. Kupit voi laittaa tiskikoneeseen ja ovat ainakin omassa käytössä kestäneet muutaman kerran lattialle tiputtamisenkin. Savi on ihanan rouheaa ja lasitettu sisäpuoli antaa ihanan kontrastin.
Kuppeja voi ostaa tänä jouluna Parolan aseman joulumarkkinoilta 25.11 tai tilata suoraan ludwigvilgot@gmail.com Kuppien nouto Porvoosta tai toimistus sopimuksen mukaan.
Teen kuppeja jatkossakin, mutta jouluksi valmistuu rajallinen määrä. Kannattaa siis olla nopea jos tämän haluaa laittaa omaan pakettiin! Parolaan on lähdössä mukaan valkoisella savella tehtyjä kuppeja, joissa valkoinen, vaaleanpunainen ja vihreä lasitus vaihtoehtoina.
16. lokakuuta 2017 / Sisustus
Vaihteeksi kotoa
Muutama on täällä esittänyt toiveena enemmän kuvia kodistani. Olen yrittänyt pitää postauksissa tasapainoa verstaan ja kodin välillä, mutta verstas on hetkellisesti vienyt voiton. Kotona on myös ollut kuvaamisen kannalta harmillisen keskeneräistä. Olen kuitenkin viimein saanut kotiin uuden sohvan ja isoin osa tauluista alkaa myös olemaan lattian sijasta paikallaan seinällä. Nyt alkaa koti siis olemaan jo vähän enemmän kuvattavassa kunnossa.
Yksiössä seinäpinta-ala on rajallinen ja taulujen kanssa on joutunut tekemään vaikeita valintoja. Vaikka tauluja on jo enemmän kuin tarpeeksi onnistuin tekemään vielä yhden niin ihastuttavan taidelöydön etten sitä voinut jättää ostamatta. Tavarakammarista löytyi kehystetty lintuaiheinen grafiikanlehti, joka on signeerattu 70-luvulla. Tekijä on ainakin toistaiseksi tuntematon ja tavallaan tuntuu ihastuttavalta jos kyseessä on satunnaisen harrastelijan työ. Kuva pitäisi vielä kiikuttaa kehystettäväksi mustiin pyöreäreunaisiin kehyksiin, jotka nojaavat taulua vasten. Nämä kehykset ovat kauan jo odottaneet sitä oikeaa. Tammilipaston päällä odottavat taulut pääsevät seinälle heti kun lintutaulu saadaan kehystettyä.
Olen hakenut omaan kotiin rauhallisuutta ja harmoniaa värien sekä tavaroiden kesken. Ei mitään turhaa tai pakon edessä ostettua. Tämä on yksi syy, miksi näinkin pieni koti on rakentunut sisustuksen osalta hitaasti. Sohvan ja rahin kanssa odottelu säästi myös mukavasti rahaa, kun täydellinen yhdistelmä löytyi muutamalla satasella. Alkuperäinen sohvahaave olisi näin jälkeen päin ajatellen ollut ihan liian iso ja huomattavasti hintavampi – harmittanut varmasti myös koko rahan edestä. Välillä on siis hyvä fiilistellä ja miettiä rauhassa.
12. lokakuuta 2017 / Huonekalurestaurointi
Tapiovaara ja tarjoiluvaunu – Mitä tapahtuu verstaalla juuri nyt?
Verstaalla on tällä hetkellä kotimaisia designklassikoita ja wieniläistuolien suosio ei näytä hiipuvan vieläkään. Alimmaisen kuvan tarjoiluvaunusta olen puhdistanut rungon ja tarjottimet saavat kokonaan uuden pintakäsittelyn. Tarjottimien pintaan on joskus laitettu liimalla muoviviilu, jota nyt putsaillaan irti.
Tapiovaaran tuolit – keskimmäisessä kuvassa – ovat vähän monimutkaisempi homma. Toinen tuoleista on osissa ja toinen kunnostettu väärin. Näistä tulossa ihan oma postauksensa, kun pääseen työvaiheissa eteenpäin.
6. lokakuuta 2017 / Sisustus
Local Artisan ja Finform
Tänään tämä restauroija löytyy verstaan sijaan Firformista! Klo 17 jälkeen voi tulla esittämään kysymyksiä restauroinnista tai muuten vaan moikkaamaan. Ja tietenkin tekemään ihania sisustuslöytöjä. Mukana myös yksi ihana restauroitu huonekalu – tule kurkkaamaan mikä. Tervetuloa!
Finform
Lundinkatu 7, Porvoo
Finform
Lundinkatu 7, Porvoo
3. lokakuuta 2017 / Yhteistyö
Pellavainen keittiö – vinkit keittiön maalaukseen
Kaupallinen yhteistyö – Tikkurila
Joudun työssäni miettimään paljon värejä. Suurimman osan maaleista sekoitan itse kokeilemalla ja sekoittamalla pigmenteistä. Värien miettiminen on siis päivittäistä arkea. Välillä sen oikean sävyn löytäminen ei kuitenkaan käy ihan hetkessä. Vanhempien keittiön maalausta alettiin suunnittelemaan jo alkuvuodesta, mutta värin valinta on aiheuttanut paljon päänvaivaa.
Vanhemmilla oli toiveena vaalea keittiö. Totesin heti alkuun, että kovat valkoiset pinnat olisivat vaatineet muidenkin pintojen uusimisen. Raikkaat vaaleanharmaat värimallit saivat myös muut pinnat näyttämään likaisilta ja kuluneilta. Tarvittiin siis sävy, joka tasapainossa kokonaisuuden kanssa – pehmeä, mutta ei tunkkainen. Sävyksi valikoitui Tikkurilan Laama V466, joka on lämmin ruskeanharmaa. Kartassa sävy vaikuttaa melkein tunkkaiselta, mutta oikeassa ympäristössä toimii täydellisesti. Tämä oli varmasti yksi vaikeimpia, mutta samalla onnistuineimpia värivalintojani.
Kaappeihin valittiin uusiksi vetimiksi Hokolan posliininupit, jotka ovat hieman alkuperäisiä puunuppeja pienemmät ja toistavat kauniisti välitilan sävyjä. Ajaton posliinivedin on helppo pitää puhtaana ja kestää käyttöä. Nuppivedin oli myös helppo kiinnittää vanhan nupin tilalle.
Tässä lähtötilanne keittiön kanssa. Uusi maalipinta ja sille valitsemani sävy sai jopa vanhan välitilan piristymään. Onnistuneella sävyvalinnalla voi siis saada ihmeitä aikaan!
Maalasin ensimmäistä kertaa Tikkurilan vesiohenteisella Otex Akvalla sekä Helmi 30 -kalustemaalilla. Olen enemmän liuotin ohenteisten maalien ystävä, mutta nämä maalit yllättivät erittäin positiivisesti. Maalausjälki oli erittäin tasaista ja siistiä vaikka maali kuivuu hetkessä. Isona plussana tietenkin myös työvälineiden puhdistamisen helppous.
Kaappien ovet on irroitettu ennen maalausta. Ovet on pesty maalarin pesulla ja hiottu läpi 120-karkealla hiomapaperilla. Tämän jälkeen alle on laitettu Otex Akva ja päälle kaksi kerrosta varsinaista maalia. Sisäpuolella ovea on vain yksi kerros varsinaista maalia. Myös pohjamaali on sävytetty, jolloin peittävyys saavutetaan paljon vähemmällä maalaamisella.
Tarkemmat ohjeet keittiön maalaukseen löydät tästä.
Muuta kohtuudella. Älä lähde tekemään keittiöstä jotain, mitä se ei ole. Raikasta ja piristä olemassa olevaa tyyliä.
Ei liian kovia sävyjä. Kovat valkoiset tai räikeät sävyt tekevät liian ison kontrastin vanhoihin pintoihin. Muista siis myös miettiä ympärille jääviä pintoja sävyä valitessasi.
Vaihda vetimet. Vetimiä vaihtamalla voi vaikuttaa keittiön ilmeeseen paljon pienellä vaivalla.
Pohjatyö. Keittiö on kovalla kulutuksella ja pintoja putsataan paljon. Muista siis tehdä huolella maalin alle jäävä pohjatyö. Näin iso työ kestää siistinä käytössä.
Pohjatyö. Keittiö on kovalla kulutuksella ja pintoja putsataan paljon. Muista siis tehdä huolella maalin alle jäävä pohjatyö. Näin iso työ kestää siistinä käytössä.
Kuvissa näkyvät tuotteet kuvauslainassa – Finform
Posliininupit on saatu – Helakauppa Hokola
Posliininupit on saatu – Helakauppa Hokola
1. lokakuuta 2017 / Huonekalurestaurointi
Viilukorjauksia, saarnia ja sellakkaa
Joku varmaan muistaakin kevään ja kesän aikana blogissa sekä instan puolella näkyneet saarnikalusteet. Ison pöydän ja valtavan tuolimäärän lisäksi kalusteisiin kuului myös kaksi kaunista kaappia, jotka palasivat kunnostettuina omistajalleen jo jokin aika sitten. Kaapeissa oli varmasti kalusteryhmän isoimmat vauriot, joihin kuuluivat muun muassa irronneet ja kosteudesta vääntyilleet viilut kansissa. Viilutetusta pinnasta puuttui myös paljon isoja ja pienempiä paloja.
Vauriokartoituksen tehtyäni pohdin pitkään kansien viilujen kokonaan uudelleen vaihtamista. Viilut olivat todella haastavassa kunnossa ja epäilin itsekin onnistuuko niiden pelastaminen enää mitenkään. En kuitenkaan onnistunut löytämään kansille uusia viiluja, jotka olisivat olleet juuri sellaisia kuin halusin. Osittain pakon edessä lähdin siis suoristamaan ja kiinnittämään viiluja uudelleen.
Tässä lähtötilanne toisen kaapin kanssa. Tämä taisi olla itseasiassa se parempi kuntoisempi. Kansi on selkeästi saanut paljon vaurioita kosteudesta ja mitä enemmän lakka on kulunut, sitä enemmän vesi on päässyt tuhoamaan viilua. Viilupintojen kanssa kannattaa olla aina varovainen maljakoiden ja kukkaruukkujen kanssa. Hyvät aluset tai sitten kukkien kastelu jossain muualla.
Tässä toisen kaapin etureuna ennen ja jälkeen restauroinnin. Viilu on prässätty takaisin paikalleen ja paikattu. Pinta on tämän jälkeen kauttaaltaan siklattu lakasta, hiottu ja käsitelty uudelleen värittömällä sellakalla. Lopuksi pinta on vielä vahattu. Messinkiset osat on vielä ennen takaisin kiinnitystä kiillotettu.
Olen huomannut monen repivän kylmästi tässä kunnossa olevat viilut irti ja perustelevan esimerkiksi päälle maalausta sillä, että mitään muuta ei olisi voinut tehdä. Toivottavasti tämä rohkaisee antamaan heikommallekin pinnalle vielä mahdollisuuden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)